Joseph siis seurusteli. Jep, eipä siinä mitään. Ei se
minuun mitenkään vaikuttanut. Sen tiedon kuuleminen tuntui vain niin oudolta
heti sen jälkeen, kun hän oli sanonut haluavansa tutustua minuun. Niin, paitsi
että hän tietenkin tarkoitti sen kaverimielessä. Jep, niin se oli.
Hymyilin
hänelle. ”Mene vain.”
Hän nousi
selvästi vastahakoisesti ylös ja asteli pois. Odotin, etten kuullut enää hänen
askeliaan. Huokaisin syvään. Nyt oli edes joku asia selvänä.
Mutta kaikki
eivät.
Melkein
säikähdin, kun Draken ääni kajahti.
”Vartin päästä kokoonnutte ryhmiinne, jotka
muuten ovat näkyvissä ilmoitustaululla. Olkaahan luovia ja työskennelkää
ahkerasti!”
Vihdoin toimintaa! Tämän takia minä olin tänne halunnut.
Näyttämään kykyni. Edistämään uraani.
Ryhmämme kokoontui leirinuotiolla. En tainnut tuntea
sieltä ketään muita, kuin Edin. En tiennyt mitä mieltä siitä olin. Ei minua
juuri nyt huvittanut olla Pollyn ja Rosen kanssa. Itse asiassa… Josephan sen
aloitti kieltämällä tyttöjä kertomasta minulle… jotain.
Tunnin jälkeen
olin innokas. Olimme päättäneet tehdä nykyaikaisversion Kaunottaresta ja
hirviöstä. Huomenna äänestäisimme ryhmällemme kaksi johtajaa, jotka
päättäisivät roolijaon ja huolehtisivat siitä, että ryhmä pyörii kunnolla, ja
että meillä on leirin lopussa upea esitys valmiina. En halua olla vaativa,
mutta kaunottaren rooli sopisi minulle kuin nenä päähän. Toivottavasti tulevat
johtajat tajuaisivat sen myös.
Tässä
olotilassa en jaksanut murehtia sitä, että Joseph taisi lähteä seuraamaan minua
mökillemme. Käännyin kävelemään takaperin hymyillen.
”Oho. Onko tuo
hymy?” Joseph naurahti ja kohautin olkiani.
Hymyilemiseni
loppui, kuin seinään. ”Tuota… Haluaisin jutella kanssasi…”
”Myöhemmin”,
hän keskeytti minut. ”Eräs haluaa tavata sinut.” Joseph virnisti.
”Mut…”
tapahtui jotain odottamatonta. Joseph tarttui minua kädestä ja lähti vetämään
rantaa päin. Äh, ehkä ehtisin jutella hänelle myöhemmin.
Joseph päästi
irti kädestäni hyvissä ajoin, ennen kuin hoikka, polkkatukkainen tyttö kääntyi
meitä kohti.
”Nina!” Joseph
huusi. (Näin sivuhuomautuksena, hän olisi voinut huutaa iloisemminkin.)
Nina käveli
luoksemme. ”Moi”, hän sanoi ja kääntyi heti puoleeni. ”Oletko uusi täällä? En
ole nähnyt sinua ennen.”
”Joo”,
vastasin.
”Lilith, Nina.
Nina, Lilith”, Joseph esitteli meidät.
Ninan
tummanruskea polkkatukka kehysti kauniisti hänen kasvojaan ja tummanruskeita
silmiään. Hänen hampailleen oli selvästi tehty jotain, huomasin kun hän hymyili
suudeltuaan Josephia poskelle.
”NINAAA!” joku
karjaisi takaani ja Ninan katse kirkastui. Hän juoksi ohitseni halaamaan Pollya
ja Rosea, ja pian kaikki kolme hyppivät halaillessaan ja kirkuessaan. Joseph
naurahti vieressäni. Tytöt alkoivat vaihtamaan ahkerasti kuulumisiaan ja
esittelemään uusia vaatteitaan.
”Onneksi tuo
kestää vain korkeintaan päivän”, Joseph sanoi ja vilkaisi minua. ”Huomenna he
osaavat jopa käyttäytyäkin…”
”Et kertonut,
että sinulla on tyttöystävä”, sanoin, vaikkei minulla ollut oikeastaan
tarkoitus sanoa sitä.
Joseph käänsi
vartalonsa minun puoleeni hymyillen. ”Kuinka niin? Tykkäätkö minusta?”
Naurahdin
turhautuneena. ”En. Mietin vain sitä vetoa. Eikö Nina ymmärrä jotain väärin,
jos roikut minussa koko ajan?”
”Olen kertonut
siitä hänelle”, Joseph vastasi.
”Vau”, sanoin,
”Tätä kutsutaan avoimeksi parisuhteeksi.”
Joseph huokaisi, eikä sanonut sanaakaan. Hän
taputti minua pari kertaa olalle, ennen kuin lähti tyttöjen luo. Hymyilin ja
lähdin kävelemään mökille. Ehkä ehtisin soittaa isälle ennen lounasta.
Isä vastasi
noin miljoonan tuuttauksen jälkeen. ”Hei Lilith…” Oliko hän jotenkin
vaivaantunut?
”Isä? Onko
kaikki kunnossa?” kysyin.
”On, tietenkin
on”, isä änkytti. Yhtäkkiä kuulin äidin huutavan isälle jotain, kovaa ja
vihaisesti.
”Jutellaan
myöhemmin”, mumisin ja katkaisin puhelun.
Tätä oli
jatkunut jo jonkin aikaa. Ja he luulivat, etten ole huomannut sitä. Kaikki
alkoi siitä, kun isä joskus tavoistaan poiketen tuli kotiin yhdeksän jälkeen.
Äiti näppäränä päätteli heti, että isällä oli toinen nainen.
Minä en uskonut
siihen, ei isä ole sellainen. Äidillä ei ollut edes todisteita. Isä oli sanonut
minulle, että hän oli jäänyt töihin vähän pidemmäksi aikaa, sillä pari
työhaastattelua oli venynyt.
Yritin olla
puolueeton tässä asiassa, mutta vaikeaahan se oli. Mikään ei ole niin selvää,
kuin se, että äiti ja isä eroavat.
Heitin kännykän
sängylle ja nojasin seinään, kun joku koputti. ”Sisään”, sanoin niin kovaa kuin
jaksoin. Rose avasi oven ja astui sisään. ”Onko kaikki kunnossa?”
”Ei. Olemme jo
myöhässä lounaalta”, sanoin ja kävelin hänen ohitseen ulos huoneesta. Hän lähti
tietenkin perääni.
”Haluatko
kertoa minulle miksi mökötät?” Haluan!
Pysähdyin ja
käännyin häneen päin. ”Mitä Joseph kielsi kertomasta minulle?”
”Hassu juttu…
En saa kertoa”, Rose hymyili varovaisesti.
Kohautin
olkiani. ”Okei. Kysyn sitten häneltä itseltään. Missäköhän hän on?”
”Hän ei kerro…”
Rose sanoi ja jatkoi, kun katsoin häntä kysyvästi, ”Drake kielsi häntä.”
”Voi luoja! Minua ei kiinnosta, kuka kielsi
ketä, haluan vain tietää, mitä minulta salaillaan! Rose, ole kiltti ja kerro!”
anelin häntä.
”Minä…” Rose
aloitti, mutta yhtäkkiä Joseph riensi sisään mökkiimme.
”Kas hei,
tytöt. Miksette ole jo lounaalla?”
Hymyilin
sarkastisesti. ”Rose oli juuri kertomassa minulle, mitä minulta salaillaan”,
sanoin ja Joseph vilkaisi Rosea.
”Mistä puhut?”
Joseph sanoi. Nyt hän valehteli
surkeasti. Pyöräytin silmiäni ja astelin heidän kummankin ohi ulos ovesta.
Drake oli ainoa vaihtoehtoni.
Suunnitelmiin
tuli muutos, kun Joseph tarttui minua käsivarresta ja lähti vetämään minua
ruokalaa kohti.
”Päästä irti!”
huudahdin ja yritin rimpuilla. Joseph ei reagoinut mitenkään, vaan jatkoi
matkaansa. Pysähdyimme ruokalan ovella, missä Drake tuli meitä vastaan. Joseph
ei päästänyt irti.
”Mitäs täällä
tapahtuu?” Drake kysyi vilkaistuaan Josephin otetta minusta.
”Hän sai
kuulla”, Joseph sanoi Drakelle, joka selvästi tajusi, mitä Joseph tarkoitti.
Riuhtaisin
käteni irti. ”Niin sain, mutta mitä?” tiuskaisin. Aloin todella ärsyyntyä.
Joseph ja Drake vilkaisivat toisiaan.
Drake avasi
suunsa ensimmäisenä: ”Se tulee kuitenkin vastaan vielä jossain vaiheessa…”
”Isä!” Joseph
tiuskaisi.
Drake hymyili
meille kummallekin. ”Pyydän äitiäsi jättämään teille ruokaa.”
Joseph huokaisi
ärsyyntyneenä. ”Miksi minä…?”
Istuimme laiturilla taas. Joseph katseli järvelle, kun
taas minä tuijotin häntä lakkaamatta. Hän näytti miettivän tarkkaan, mitä
sanoisi.
Mutta minä olin
ollut kärsivällinen tarpeeksi pitkään. ”Kerrotko? Vai soitanko isän hakemaan?”
”Tätä on vaikea
selittää!” hän sanoi ja mulkaisi minua, kieltämättä erittäin pelottavasti.
”Katsos kun… Tämä leiri ei ole sitä, mitä luulet. Tai siis on, mutta me leiriläiset…
Emme ole tavallisia. Ja et ole sinäkään.”
”En näe teatterileirissä mitään
epätavallista. Voisitko mennä asiaan?” hoputin. Olisin osannut olla
hienotunteisempikin, mutta en jaksanut.
”Uskotko
yliluonnollisuuteen?” Joseph kysyi ja jäi innolla odottamaan vastaustani.
”En”, sanoin ja
naurahdin. ”Kuule, olen odottanut jo tarpeeksi pitkään. Ole hyvä, ja katso tätä
asiaa minun näkökulmastani.”
”Et usko?” hän
kysäisi. ”Miten perustelet sen, että osasin tulla juuri oikealla hetkellä, kun
Rose oli kertomassa jotain?”
”Sattumaa”,
ehdotin ja Joseph pyöräytti päätään.
”Kuulin
keskustelumme koko ajan.”
”Salakuuntelit
oven takana?”
”Kuulin sen
kuistiltanne.”
”Mitä?”
kurtistin kulmiani epäuskoisena.
”Tämä on teatterileiri. Mutta se on
tarkoitettu sellaisille, joilla on joku yliluonnollinen kyky”, Joseph selitti.
”Heko heko”,
sanoin.
”Lilith! Tämä
on minulle muutenkin vaikeaa! Ole kiltti ja usko tämä helpolla, sillä minä en
ainakaan jaksa uskotella sinulle”, Joseph sanoi, ”Sinä tulit tänne, koska olet
yksi meistä, emmekä tiedä, mikä kyky sinulla on. ”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti