# 3

Heräsin aikaisin, noin seitsemän aikaan. Olin vetänyt pyjamani päälle pitkän, lämpimän villatakin ja lähtenyt kävelemään. Kampus näytti niin autiolta aamuhämärässä. Vain pari ohjaajaa valmisteli aamupalaa ja päivän tunteja. Heidän huomaamattaan livahdin katsomoon istumaan. Katselin lavaa ajatuksissani, mutta unohdin sen pian. Katselin ympärilleni etsien jotain, en edes tiedä mitä.

   Ehkä löysinkin sen. Hänet. Hän istui toisella puolen katsomoa ja käänsi katseensa minuun heti sen jälkeen, kun olin huomannut hänet.

   Hän oli vartaloltaan suunnilleen samanlainen kuin Josh, mutta pidempi. Hän vaikutti tutulta, ja olin varma, että olin nähnyt hänet jossain. Tai kuullut.

   En tiedä mistä sen päättelin, mutta hänen täytyi olla Ed. Ja hän nousi ja lähti kävelemään minua kohti kädet taskuissaan. Pongahdin pystyyn ja lähdin muina miehinä vastakkaiseen suuntaan. Hän ei lähtenyt perääni.

    Karkumatkallani huomasin ilmoitustaulun matkan varrella. Vilkaisin vielä taakseni ja aloin etsiä nimeäni listalta, joka oli laitettu taululle luultavasti vasta äsken.

     ”Olet kanssani samassa ryhmässä”, Ed sanoi selkäni takaa. Hätkähdin ja otin etäisyyttä.

     Hän ojensi kätensä: ”Edmond Edburg, sano vain Ed, ryhmä 3. Ollaanko kavereita?” esittelyä seurasi ärsyttävä hymy. Siinä hän seisoi, käsi ojossa. ”Tuota…” etsin katseellani Josephia puskassa naureskelemassa voitolleen ja kun palautin katseeni Ediin, hän oli ottanut Cool guy –moodin päälle. ”Kuulin, että olet vähän pihalla”, hänen katseensa kertoi, että hän oletti minun sanovan jotain.

       ”Olen täällä ekaa vuotta, joten kuluu asiaan”, vastasin, ”Kuule, minulla on…”

       ”Kiire Joshin luo?”

       ”Tekemistä”, korjasin ja lähdin kohti mökkejä. Oliko Josh nähnyt meidät? Miksi olin niin huolissani jostain typerästä vedosta?

       Mökkipolkujen risteyksessä Josh tuli vastaan. Yritin pitää katseeni maasta ja olla, kuin en huomaisi häntä.

       ”Missä olit?” hän kuitenkin kysyi ja kirosin mielessäni.

       ”Kävelyllä”, en vieläkään katsonut häntä ja otin pari askelta jatkaakseni matkaa.

       ”Käyttäydyt epäilyttävästi”, hän huomautti ja venytti käsiään.

       Hiljaisuus.

       ”Olitko hänen kanssaan?” oli katsomattakin selvää, että hän virnisti.

       ”Mistä minä tiedän?” tiuskaisin, ”En edes tiedä miltä hän näyttää!”

       ”Eli olit jonkun kanssa? Hmm…” hän hieroi leukaansa ja mulkaisin häntä pahasti. Se tuntui tepsivän.

       ”Anteeksi. Haluan vain koko ajan enemmän voittaa vedon… Sinuna menisin jo vaihtamaan vaatteet. Aamupala alkaa kohta.”

Aamupalalla Rose ja Polly raahasivat minut kanssaan istumaan. He tietenkin höpöttelivät kaikenlaista. Minun lähelläni he eivät tietenkään voineet puhua, kuin yleensä. Eikä se koskenut vain heitä, se vaikutti koko kuuden hengen pöytään. Kaikkien piti varoa puhumistaan, paitsi minun, joka ei avannut suutaan.

       Rose vilkaisi olkani yli. ”Lilith… Älä nyt katso, mutta Ed on tainnut tuijottaa sinua koko aamupalan ajan…”

       ”Aha”, sanoin ja sekoitin vielä koskematonta puuroani. Rose ja Polly vilkaisivat toisiaan.

       ”Aiotko kertoa meille, mikä on?” kysyi Polly.

       ”Aiotteko te kertoa minulle ylipäänsä mitään?” taas he vilkaisivat toisiaan.

       Nousin pöydästä ja heitin puuron matkalla pois.

       Tarkoitukseni oli suunnata suoraan mökille rauhoittumaan, mutta joku vetäisi minut lähimmän nurkan taakse ja piti tiukasti kiinni.

       ”Sinulla ei ole mitään syytä vältellä minua, vaikka Josh olisi sanonut mitä!” Ed sanoi tiukasti.

       ”Se onkin vähän hauska juttu…” sanoin ja vetäisin käteni irti.

       ”Kerro minulle,” hän sanoi. Jos olisitte nähneet sen katseen, ette olisi jättäneet kertomatta.

Siispä selitin koko jutun Edille. Sen, kuinka piilouduimme kiven taakse häntä piiloon, ja kuinka Joseph suositteli minua pysymään erossa hänestä. Kerroin, kuinka olin sitä vastaan, ja kuinka olin sanonut, ettei Josephilla ollut lupaa sanella kenen kanssa vietin aikaa. Lopulta se oli päätynyt vedonlyöntiin.

        ”Miksi Joseph edes käski minun pysyä sinusta erossa?” Tämä kysymys oli pyörinyt mielessäni jo alusta asti, enkä ollut tohtinut sitä Josephilta kysyä.

        Ed kohautti olkiaan. ”Perheemme eivät tule toimeen, yksinkertaista. En kyllä ymmärrä, mikä oikeus hänellä oli yhdistää sinut tähän. Sanoit, että jos voitat vedon, Joseph jättää sinut rauhaan?”

        ”Jep”, vastasin.

        ”Olet vähän erilainen, kuin muut tytöt. Mikset halua olla tekemisissään hänen kanssaan?”

        Niinpä. ”Isämme haluavat ’naittaa’ meidät”, selitin naureskellen, ”joten sen välttämiseksi.”

        Ed nyökkäsi. ”Ikävä sanoa, mutta nyt tämä juttu taisi kääntyä sinua vastaan.” Hän katsahti selkäni taakse, ja ikävä kyllä, oli katsomattakin selvää, kuka sinne oli ilmestynyt.

Hetken päästä istuimme Josephin kanssa laiturilla. Nyt oli viimeinen mahdollisuuteni lopettaa tämä pelleily.

       ”Kuule, tämä oli tyhmää. Voitaisiinko unohtaa koko juttu?” sanoin katsomatta häneen ja kuulin hänen naurahtavan.

       ”Joku taitaa olla huono häviäjä.”

       Nostin katseeni häneen. ”Tarkoitin sitä…”

       Hän keskeytti minut: ”Kuule, mitä luulet minun tekevän? Miksi luulet edes minun ryhtyneen tähän?” Vastaukseni oli selvä. Hän halusi vain kiusata minua.

       Käänsin katseeni pois.

       Hän huokaisi. ”Inhottaako sinua oikeasti olla seurassani?”

       ”Ei!” vastasin heti. Ei enää. ”Äh… En tiedä. En edes tunne sinua”, kohautin olkasi.

       ”Siinä se tuli”, hän sanoi. ”Minä tahdon oppia tuntemaan sinut.”

       Ja taas katseemme lukkiutuivat toisiimme liian pitkäksi ajaksi. Mutta tämä oli erilaista. Harmikseni Joseph oli se, joka käänsi katseensa ensimmäiseksi pois. Minä tein niin tietysti heti perään.

       Vaivaantunut hiljaisuus ei onneksi ehtinyt venyä ihan hirveän pitkäksi, sillä joku tuli keskeyttämään.

       ”Josh! Nina tuli! Hän pyysi sinua menemään nopeasti päärakennukselle!” minulle tuntematon poika huudahti.

       ”A-aijaa…” Joseph änkytti ja vilkaisi minua epätoivoisella älä-kuuntele-enempää-ilmeellä. Kuka on Nina?

       Poika oli kummissaan. ”No? Luulisi, että olisit vähän iloisempi, kun näet tyttöystäväsi monen kuukauden jälkeen!”

       

       Tyttöystävä?!